Yoga - Vinyasa Flow, luki yliopistomme jumppakeskuksen ryhmäliikunta-aikataulussa keskiviikko-iltojen kohdalla. Olin aiemmin käynyt yliopiston salin zumbatunneilla, mutten oikein ollut koukuttunut lajiin. Suomessa olin aiemmin kokeillut erilaisia - ja tempoisia ryhmäliikuntatunteja, mutta mihinkään ei ollut syttynyt niin sanottu kipinä. Muistan tosin kuntosalitreenien jälkeen aina nauttineeni kiireettömästä hetkestä infrapunasaunassa, mikä kielii hieman tietynlaisesta loppurentoutuksesta, joka on jo kauan aikaa sitten siis kiinnostellut.
Päätin sitten keväällä 2014 kokeilla tätä vinyasa flow-tuntia. Olin toki käynyt joskus elämässäni aiemmin yksittäisiä kertoja joogatunneilla, mutta jostain kumman syystä en ollut innostunut silloin lajista siinä määrin, että alkaisin sitä harrastamaan. Jotain kuitenkin tapahtui tämän maagisen 90 minuuttisen, dynaamisen joogaharjoituksen jälkeen. Mieleni muuttui, ja jooga vei minut peruuttamattomasti menessään. Palasin tälle samaiselle tunnille jokikinen keskiviikko-ilta, sama paikka sama aika. Yleensä myös suurin piirtein sama flow- muistan, miten etenkin puolisilta ilman apuvälineitä, setu bandha asana, tuntui mielettömän vaikealta (ja se tuntuu kyllä yhä, uskomatonta mutta totta). Toinen vaikea oli Dhanurasana - jousi, joka on helpottunut vuosien harjoituksen mittaan, mutta siellä ja silloin se oli uskomattoman rankka. Muistan kuitenkin miten kaikki aistit heräsivät asanaharjoituksen jälkeen. Stressaantunutta mieltäni rauhoitti ohjaajan ihanat sanat tunnin lopussa: mistä hengitys lähtee, ja mihin se päätyy. Tämän mielikuvan harjoittelu ennen savasanaa oli niin mieleenpainuva, ja tietämättäni ekoja hengitysharjoituksiani kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Olen monta kertaa miettinyt, että pitäisi vielä tänä päivänä kiittää henkilökohtaisesti tätä ko. opettajaa siitä, että hän toimi minulle niin mahtavana inspiraationa omalla joogapolullani. Hänellä tuntui aina olevat ihan mieletön rusketus, joka johtui hänen Floridassa viettämistään talvista.
Näin jooga oli saapunut elämääni. Etsiskelin aina kesäisin Suomessa ollessani Porvoosta, silloisesta kotikaupungistani, joogan harrastamiseen paikkoja, mutta niitä oli aika vähän saatavilla. Kävin kerran kundaliinijoogassa, mutta siihen en vielä alkuaikoina koukuttunut. Usein kävin liikuntakeskusten joogatunneilla, joka oli tyyliltään samanlaista kuin Englannissa harjoittamani jooga. Tässä vaiheessa löysin joogan myös online, aloin seuraamaan Cole Chancen sekä Yoga With Cassandra - kanavia. Tällä tavoin sain hivutettua joogan lähes jokapäiväiseen elämääni, koska enää ei tarvinnut metsästää tunteja studioilta ja saleilta odottaen niitä, vaan pystyin harrastaa lyhyitä 20 min. joogagharjoituksia heti herättyäni. Yksinomaan meditaatio ei vielä tällöin kuulunut harjoitukseeni, vaan jooga oli itselleni venyttelyä ja mielen rauhoittamista.
Olen aina ollut määrätietoinen, ja työmoraalini on ollut erittäin korkealla. Olen asettanut riman korkealle itselleni. Myöhemmin olen miettinyt, että ketä varten sen olen tehnyt, ja miksi.
Jooga otti uutta pontta elämässäni vuonna 2019, kun koin burnoutin. Omani oli ehkä lievemmästä päästä, sillä sitä kesti vain yksi kevät, mutta sekin on usein liikaa silloin, kun menetät kokonaan kykysi nukkua. Kärsin ahdistuneisuudesta ja paniikkikohtauksista. Settiin mahtui myös ruokahaluttomuutta. Olin itseasiassa aika maassa silloin, mutta porskutin eteenpäin hammasta purren, enkä antanut tilannetta näkyä liiemmin ulospäin. Hain ammattiapua tuolloin työohjaus-psykologilta/coachilta. Hän kysyi minulta, millaisena haluaisin nähdä 70-vuotiaan itseni - ja mitä muutoksia elämäni vaatii, jotta tämän mielikuvan toteuttaminen on mahdollista. Töistä otin silloin vain viikon pari sairaslomaa, vaikka tarve olisi vaatinut paljon pidemmän pätkän sivussa. Tällöin myös pidemmät, lähes päivittäiset meditaatiot tulivat elämääni. Ne ja pitkät ulkoilmakävelyt auttoivat akuuteimman vaiheen ohi. En tehnyt rankkoja joogan asanaharjoituksia tuolloin, vaan annoin myös kehon levätä, mikä on toisinaan äärettömän tärkeää.
Tehtiin pieniä muutoksia silloiseen työkuvaani palattuani töihin, ja tilanne helpotti kesään päin mentäessä. Jatkoin elämääni ja löysin myöhemmin uuden työpaikan.
Neljä vuotta sitten sain joululahjaksi siskoltani kirjan nimeltään Ikigai (Frances Miralles & Hector Garcia). Siskoni on myöhemmin kertonut, että ei itse tiennyt kirjan sisällöstä sen enempää, mutta arveli, että se voisi innostaa minua. Ja kuinka se innostikaan. Sama juttu tapahtui sarjan toisen ja kolmannenkin kirjan kohdalla (Ichigo Ichie sekä Wabi Sabi).
Ikigai-kirjan lukemisen jälkeen tuli koronapandemia keväällä 2020, joka muutti kaikkien meidän elämää ainakin jollain tapaa. Työsuhteeni päättyi silloisessa yrityksessä, jossa työskentelin. Mieheni kysyi tuolloin minulta: "Mitä sinä haluaisit tehdä nyt urallasi?". Tällä hän tarkoitti nimenomaan mitä haluaisin tehdä, ei mitä minun pitäisi tehdä, johon olisin tietty vastannut löytää uusi vastaavanlainen työpaikka samalta alalta mahdollisimman nopeasti.
Kun olin hetken aikaa miettinyt vastausta, se kyllä löytyi sieltä sisältäni: vastasin, että haluaisin työskennellä joogan & hyvinvoinnin parissa. Tämä vastaus tuli suoraan sydämestäni. Egoni oli myynti - ja markkinointialalla, mutta sieluni oli joogan parissa. Samana vuonna kesällä, nyt myöhemmin edesmennyt tätini kysyi, mitä sinä haluaisit tehdä, kun edelleen hain töitä. Annoin saman vastauksen kuin miehelleni. Sitten myös äitini yhtyi tähän ja sanoi "No sitten sinun pitää tehdä se”.
Aloin systemaattisesti ja määrätietoisesti tekemään töitä sen eteen, että kulkisin askel kerrallaan kohti tuota unelmaa. Minulla oli aikaa joogalle ja meditaatiolle paljon enemmän kuin aiemmin, päiväni suorastaan täyttyivät harjoituksista ja tapahtumista, jossa voin oppia joogasta enemmän. Tutustuin myös aivan uudella tavalla joogan mahdollisuuksiin Helsingin studioilla, ja tein taustatutkintaa tulevaa varten. Tätä tein suurimman osan ajasta, kunnes löysin uuden työpaikan koronavuoden lopulla.
Aloin myös manifestoimaan mielessäni erilaisia asioita, joita haluasin joogan & hyvinvoinnin parissa toteuttaa jatkossa. Aloin uskomaan näihin asioihin ja niiden toteutumiseen tulevaisuudessa. Aloin ohjaamaan elämääni siihen, mitä minä haluan tehdä, eikä enää siihen, mitä minun pitäisi tehdä. Tämä oli erittäin vapauttavaa.
Syksyllä 2021 olinkin jo aloittanut joogaopinnot, ja reilu vuosi siitä eteenpäin elin jo unelmaani joogan opettamisesta ammattina. Olen aina ajatellut, että toiveet pitää toteuttaa ennemmin mielummin kuin myöhemmin. Ja unelmien ääneen puhumisesta on useasti hyötyä - älä pidä niitä vain omana tietonasi. Ympärilläsi olevat ihmiset ovat nimittäin erittäin tärkeä osa unelmiesi muovaamisessa ja tavoitteiden tsemppaamisessa. Jos aina vain teet etkä mieti, onko tämä nyt oikea, minun tahtomani suunta elämälleni, voi olla, että joudut aika tuhoon tuomittuun oravanpyörän looppiin ennen pitkää.
Jooga on, ainakin osittain, minun Ikigai: syy siihen, miksi herään aamuisin, tehtäväni jota olen tullut tänne suorittamaan. Asia, jota haluan jakaa eteenpäin monille muille koska uskon, että se aidosti vaikuttaa elämääsi positiivisella tapaa. Aiempi myyntivalmentajani sanoi myös, että yksi supervoimistani on ihmisten kanssa oleminen ja heidän mielialaan vaikuttaminen. Nämä kaksi yhdistyy loistavasti joogan ohjaamisessa. Ja tässä olen tänään.
Mikä mielestäni joogan opettamisessa on myös mahtavinta, on se että pääsen opettamaan ihmisille höllentämistä ja itsemyötätuntoa. Olen aiemmassa elämässäni laiminlyönyt näitä molempia. Tunnen, että olen siinä mielessä myös kokemusvalmentaja, sillä vähemmän on toisinaan myös enemmän. On ihanaa, kun jotkut asiakkaat ovat tuntien jälkeen kehuneet, että ilmapiiri tunneillani on hyvin salliva ja sellainen, ettei tarvitse liikaa suorittaa. Tähän juurikin pyrin.
Toinen juttu, missä tunnen että ympyrä sulkeutuu, on kun näen liikuntakeskusten vakkaritunneilla ihmisiä, jotka käy tunneillani lähes viikoittain - kymmenen vuotta sitten olin se, joka tuli tunneille hakemaan ihanaa olotilaa, ja on aika palkitsevaa, että voin jakaa sitä samaa nyt muille ohjaajana.
Nykyisin oma harjoitukseni koostuu kahdesta-kolmesta puolen tunnin-tunnin asanaharjoituksesta per viikko, sekä päivittäisestä aamumeditaatiosta joko ulkona (voi olla myös yhdistetty liikkeeseen, esim. aurinkotervehdyksiin) tai sisätiloissa. Teen usein etenkin meditaation ohjattuna jos olen sisällä, asanaharjoituksen joskus omasta päästä, mutta usein ohjattuna. Käyn säännöllisesti pidemmillä joogakursseilla, esim. pääsiäisenä olin hengitystyöpajassa. Noin 2-3 kertaa kuukaudessa teen pidemmän jooganidran, syvämeditaation, jossa työstän tälle vuodelle asettamaani sankalpaa, intentiota.
Mikä on sinun Ikigai?
Postauksen kuvat ovat eri vuosilta joogatessa