Kurssikaverini Anna kirjoitti taannoin osuvasti yrittäjyyteen liittyvän postauksen blogiinsa, jossa oli paljon asioita joihin pystyin täysin samaistumaan, joten päätin kirjoittaa omankin version samantyylisestä aiheesta.
Viime joulukuussa tein omalla urallani varmaankin tähän asti radikaaleimman päätöksen, tai sanotaanko että ainakin yksiä radikaaleimpia, jättäydyin nimittäin pois kokoaikaisesta päivätyöstä ja hyppäsin yrittäjyyden ihmeelliseen maailmaan. Yrittäjyys/toiminimiyrittäjyys sinällään ei ollut minulle täysin uutta. Olen pari kertaa aiemmin urallani sitä tehnyt: ensin perustin TMI:n stylistiksi valmistuttuani jo 21-vuotiaana, ja tämän tiimoilta tein sekä stylistin projekteja että eräänlaisia senaikaisen influencerin töitä promoamalla tuotteita ja brändejä blogini Styled by Nina kautta (joka on edelleen olemassa muuten tuolla samalla nimellä, kesällä tulee ruhtinaaliset 12 vuotta täyteen kun olen sitä non-stop ylläpitänyt, pääset kurkkaamaan blogiin tästä. Se on nykyisin lifestyle - blogi, mutta nostalgian vuoksi en halua nimeä alkaa muuttamaan.)
Stylistin hommat ja blogipromootiot jatkuivat sivutoimisesti itseasiassa ihan vuoteen 2018 saakka, kunnes tuli toinen yrittäjyyspyrähdys keväällä 2019 joka oli tällä kertaa täysiaikainen. Olin tuolloin työskennellyt 2,5 vuotta palkkatyössä Innocentin brändilähettiläänä/tuote-edustajana, ja hyppäsin siiitä pestistä yrittäjäksi. Olin välissä kokeillut projektipäällikön tehtäviä konttorityössä, ja huomasin siinä ja silloin ettei minusta ole projektipäälliköksi, vaan haluan mielummin itse olla tekijä, joten siksi vaihdoin takaisin “vanhaan” työkuvaani ja tein sitä tällä erää yrittäjänä. Laskutus, YEL:it, vähennyskelpoiset kuitit ja ennakkoverot tulivat tuolloin tutuksi, sillä tein ekaa kertaa yrittäjän hommia kokoaikaisesti.
Olen välillä miettinyt, mistä tämä ilmiö että veri vetää yrittäjyyteen oikein kumpuaa, ja kyllä se on sanomattakin selvää että syy on sen, että olen syntynyt ja kasvanut yrittäjäperheeseen jossa toinen vanhemmistani on ollut yrittäjänä 1980 - luvulta saakka. Nyt kun tätä tekstiä kirjoitan niin huomaan, että minähän olen ajelehtinut yrittäjäksi kerta toisensa jälkeen, nyt tällä erää kolmatta kertaa urallani. Luulen, että yrittäjyys sinällään sopii minulle työmuotona melko oivallisesti. Siinä saan käyttää kaikkia vahvuuksiani ja kokemuksiani: luovuutta, oma-aloitteisuutta, kekseiläisyyttä ja kontaktin ottamista eri ihmisiin sekä asiakassuhteiden ylläpitoa. Nostaisin näistä mainituista ehdottomaksi ykköseksi oma-aloitteisuuden: sitä pitää olla ja paljon jos haluaa menestyä yrittäjyyden polulla. Laakereille ei voi eikä pysty jäädä lepäämään. Tuntosarvet täytyy myös olla herkkänä ja uteliaisuutta pitää löytyä, puhumattakaan kekseliäisyydestä kun puhutaan esimerkiksi uusista yhteistyökuvioista.
Hypätään takaisin tuohon viime loppuvuoteen. Avasin toiminimeni uudelleen kolmatta kertaa siis lokakuussa 2022, ja aika nopsaa tämän jälkeen, saman vuoden joulukuussa jättäydyin pois kokoaikatöistä koska olin siinä vaiheessa saanut 3 yhteistyökumppania joogan ja hyvinvoinnin alalta, johon uusi toiminimeni keskittyi ja jonka parissa työskentelen juuri nyt. Kun keskustelen ihmisten kanssa, olen huomannut että todella moni inspiroituu tästä tarinasta ja hypystä yrittäjäksi, uskon että ajatus kiehtoisi monia, sillä onhan tässä paljon hyviä puolia. On oikeastaan täysin itsestäsi kiinni, kuinka paljon tai kuinka vähän teet. Välillä saa kuulla ja lukea yrittäjistä, jotka tekevät täysin ympäripyöreitä päiviä. Luen tällä hetkellä kirjaa Fitness 24/7 eli yhteistyökumppanini perustajasta, Christianista. Hän teki alkuvuosina saleilla kaiken täysin itse ja nukkui jopa kuntosalilla. Yhtenä vuotena hän kävi katsomassa tiimin kanssa jopa 700 eri lukaalia uusien salien avaamiseksi, eli sehän on keskimäärin 2 per päivä koko vuoden aikana.
Meneekö yrittäjyys kokopäivätyönä? Kyllä se näin on, ja joskus jopa enemmän. Ainut ero on vain siinä, että kukaan ei ole sanomassa sinulle, milloin tulisi käydä tauolla tai lounaalla, joudut itse huolehtimaan breikeistä. Toki palkkatyössäkin olet itse siitä vastuussa, mutta siellä nyt työkaverit yleensä huolehtii siitä, että lähdet lounaalla käymään. Lisäksi saatat päivän aikana tehdä jotain muuta, ja jatkaa myöhemmin hommia ja hommat saattaa sitten jatkua iltaseitsemään saakka. Toisin sanoen, et tiedä tosiasiassa paljon duunia teet päivän aikana. En laske tuntejani, en lainkaan osaa sanoa siis. Olen alkanut miettimään, onko joogaan liittyvien videoiden katselu tai kirjojen lukeminen iltaisin myös työaikaa? Tietoisuus työ - ja vapaa - ajan erosta häilyy helposti, kun teet ammatin sellaisesta omasta intohimostasi, joka aiemmin on ollut vain harrastuksesi.
Voisin jatkaa tätä yrittäjyys-sarjaa myöhemmin vielä, vaikka kirjoituksella tyypillisestä työviikostani. Olen ollut yrittäjänä nyt lähes 3 kuukautta, en tosin ihan yhtäjaksoisesti kun olin tammikuussa häämatkalla, mutta silti. Tyypillinen työviikko - postaus voisi siis olla aika luonnollinen jatko-osa sarjalle. Sen haluan vielä tähän kirjoitukseen lisätä, että palkitsevinta yrittäjyydessä on ehdottomasti seuraavat asiat:
Kun olet toiminimiyrittäjä ilman työntekijöitä ja vaikka teet paljon töitä ja lähes kokopäivätyön verran tunteja, teet kaiken itsellesi. Jokainen euro jonka tienaat, tulee pääsääntöisesti sinulle - tämä on aika palkitseva tunne.
Juuri kun mainitsin että yrittäjyyteen saa tunteja uppoamaan, lisään heti perään että silti on jännällä tavalla lisääntynyt vapaa-ajan ja rauhan tunne tekemiseen, koska et tee tunteja non-stop kahdeksasta neljään kiireellä. Koska olet itse vastuussa projektien määrästä, voit myös välillä himmata ja jättää enemmän löysää kalenteriin tilanteen niin salliessa.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: merkityksellisyys. Pystyn nyt tarjoamaan ihmisille sitä, mitä moni meistä tarvitsee eli omaa aikaa ja rauhaa laskeutua itsensä äärelle. Joka ikinen kerta kun saan kunnian ohjata joogatuntia, oli siellä sitten kaksi tai 30 ihmistä, tunnen sellaista tyytyväisyyttä ja lämpöä sydämessäni, että sitä tunnetta on lähes vaikea sanoiksi pukea. Sanotaanko vaikka näin, että ei ole sen tunteen voittanutta - ainoastaan rakkaus voittaa tämän tunteen, ja loppupeleissä tässäkin on kyse siitä, nimittäin rakkaudesta lajiin.
//Nina
Comments